Tieteiden yö: Pinnan alta
Moni museossa tehtävä työ jää helposti pinnan alle ja pimentoon. Tieteiden yönä yleisöllä onkin mahdollista kurkistaa syvemmälle Helsingin kaupunginmuseon kokoelmiin, tutkimustyöhön ja kulisseihin.
Tilaisuudessa kuullaan, miten kaupunginmuseon kokoelmat karttuvat, sekä nähdään esimerkkejä viimeaikaisista kuva- ja esinehankinnoista. Tilaisuuden aluksi uppoudutaan Suomen Mineraali Oy:n asbestitehtaan historiaan, ja lopuksi saadaan tietoa Sederholmin talon värikkäistä vaiheista.
Tilaisuus on pääasiassa suomeksi, viimeinen esitelmä on ruotsiksi. Vapaa pääsy, tervetuloa mukaan!
Ohjelma:
klo 17.00 tutkija Katariina Ruuska-Jauhijärvi: Minskun muistot – Tapanilan tuntemattomampi historia
klo 17.30 tutkija Tapio Juutinen: Ekbergin perheen Helsinki: muuttuva kaupunki vanhoissa lasinegatiiveissa
klo 18.15 tutkija Tommi Uutela: Katsaus kulttuurihistoriallisen kokoelman vuoden 2025 kartuntaan
klo 18.45 tutkija Satu Alaja: Miten kaupunginmuseon kokoelma karttuu ja kuka siitä päättää?
klo 19.00 tiimiesihenkilö Anna Finnilä: Från köpmannagård till Barnens stad – Sederholmska huset 1757–2025
klo 19.20 opastuskierros Sederholmin talossa. Oppaana tiimiesihenkilö Anna Finnilä
Kaarevaa aaltolevyä taivutettavana. Kuva: Suomen Mineraalin tehdas, n. 1950–1959.
Tapanilassa toimi vuosina 1930–1978 Suomen Mineraali Oy:n asbestitehdas. Tehtaalla valmistettiin asbestisementtituotteiden lisäksi mm. asbestilankaa ja -kudonnaisia. Katariina Ruuska-Jauhijärven esitelmässä tarkastellaan asbestikuidun historiallista kaarta modernista rakennusmateriaalista terveys- ja ympäristöhaitaksi sekä osaksi tapanilalaisten yhteisöllistä muistia ja paikallisidentiteettiä.
Kaupunkilaisia Rautatientorilla n. 1900–1905. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.
Tapio Juutinen käsittelee luennollaan muuttuvaa kaupunkia. Ekbergin kahvila, konditoria ja leipomo on helsinkiläisille tuttu yritys, joka toimi Aleksanterinkadulla 1864–1917, ennen siirtymistään Bulevardille. Yrittäjäsuvun museolle lahjoittamat lasinegatiivit ovat ajalta ennen ensimmäistä maailmansotaa. Ne käsittävät otoksia perheestä, työntekijöistä, vapaa-ajan vietosta – ja Helsingistä, joka oli ajalla voimakkaan rakentamisen ja muutoksen keskellä.
Kirjansitojan prässi. Valmistusaika: 1910–1919. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.
Millaisia objekteja liitettiin kaupunginmuseon kokoelmaan vuonna 2025 ja millaisin perusteluin? Tommi Uutela tarkastelee kaupunginmuseon kartuntaa arkiston, esineiden ja taiteen näkökulmasta.
Kasvihuonepuutarhuri Frans Karkkimaa esittelemässä pistokastaimia Helsingin kaupunginpuutarhan kasvihuoneessa 2023. Kuva: Yehia Eweis / Helsingin kaupunginmuseo.
Satu Alaja kertoo, miten museokokoelmaan tallentuu aineistoja kaupungista, sen ihmisistä ja elämästä. Miten kaupunkilaisten tulisi voida vaikuttaa historiakokoelmien muodostumiseen? Mitä pitäisi tallentaa?
Sederholmin talo, Helsingin kantakaupungin vanhin rakennus. Valmistunut vuonna 1757. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.
Siniharmaa rakennus Senaatintorin kulmassa on kuulunut kaupunkikuvaan monen sukupolven ajan. Talo on toiminut kotina, liikkeenä, työpajana, tehtaana, kouluna, vuokratalona, ravintolana, virastona ja museona. Vuonna 2012 Helsingin vanhin talo avautui kaupungin nuorimmille, kun suosittu Lasten kaupunki -näyttely avautui yleisölle. Tieteiden yön viimeisessä puheenvuorossa Anna Finnilä valottaa ruotsiksi talon historiaa, ja lopuksi yleisö pääsee Finnilän opastamalle kierrokselle Sederholmin taloon.
Kuva: Tieteiden yö
