Muistojen Kallio
Muistojen Kallio
Hakasalmen huvilan ovet avautuivat aprillipäivänä Rikoksen ja rakkauden kaduilla -näyttelyyn. Kaupunkihistorian sijaan näyttely esittelee kuvitteellisia tarinoita, joita Pitkänsillan pohjoispuolisesta Helsingistä on esitetty elokuvissa ja televisiosarjoissa. Näyttelyssä tutustutaankin ennen kaikkea mielikuvien Kallioon, jonka rajat ulottuvat Kallion kaupunginosaa laajemmalle.
Jokaisella kaupunkilaisella on omat muistonsa ja kokemuksensa, joten kaupunginmuseo haluaa tarjota näyttelyvieraille mahdollisuuden kommentoida elokuvien luomaa kuvaa ja kertoa, millainen Kallio on ollut heidän mielestään. Yhtä näyttelyseinää peittää kartta, jolle voi jättää muistojaan paperilapulla nimettömästi. Kartta on ollut hyvin suosittu, ja lappuja on kertynyt jo pari tuhatta.
Mistä Kallio muistetaan?
Suurin osa kartalle jätetyistä muistoista on eräänlaisia puumerkkejä. Samaan tapaan kuin koulussa kaiverrettiin pulpettiin omat nimikirjaimet ja vuosiluku, myös kartalle on merkitty itselle tärkeitä paikkoja kertomalla lyhyesti, minä vuosina aikaa on tullut siellä vietettyä ja mistä syystä. Puumerkkien kirjoma Kallio on monelle koti, jossa on rakastuttu, kasvettu ja saatu elämänoppia niin kadulla kuin koulunpenkilläkin. Jotkut muistelevat parhaita auringonottopaikkoja, baareja ja aamukävelyitä Sturenkadulla, kun Meiran kahvipaahtimon tuoksu täyttää ilman.
”- – Pääsin muutamaksi tunniksi vapaalle. Ajoin ratikalla Kallioon. Ulos astuessani vaunusta seksikauppojen valot vilkkuivat. Tunsin tulleeni kotiin.”
Näyttelyn aiheen mukaisesti museovieraat ovat jakaneet elokuvamuistojaan ajalta, jolloin liikkuvaa kuvaa sai ihailla vain valkokankaalta.
”Elokuvateatteri Tuulensuu. Siellä näin ensimmäisen elokuvani 5-vuotiaana. Elokuva oli Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Pelkäsin sitä noitaa kamalasti.” – Mummo
Mies lyö toista miestä päähän Karhupuiston laidalla. Agricolankatu 11. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/Simo Rista 1970.
Rikosten Kallio
Rikos ja rakkaus korostuvat vastauksissa kenties näyttelyn teemojen innoituksesta mutta ehkä myös kuvastaen Kallion todellisuutta. Erityisesti Kurvin alueelle Sörnäisiin on sijoitettu paljon muistoja tappeluista. Joukkoon mahtuu niin vanhemmilta sukupolvilta kuultuja tarinoita pirtutrokareiden keskinäisistä välienselvittelyistä 1930-luvun alussa kuin kokemuksia nykypäivän ryöstöistä ja puukotuksista. Muisteluista on käynyt selväksi sekin, että 1970–80-luvuilla pimeitä pulloja on ollut helppo ostaa useammastakin kadunkulmasta – tai tilata jopa kotiinkuljetuksella!
”Pelasimme parina kesänä lentisturnauksen [vankilan] “asukkaiden”, poliisien ja Evun jengin kanssa. Seuraavana vuonna ei pelattu, kun asukkaiden parhaat olivat karkuteillä.”
Osa rikoksista on johtanut rangaistukseen, ja Sörnäisten vankila on kerännyt oman osansa muisteluista. Vankien on nähty haravoivan syksyn lehtiä raita-asuissaan tai heidän kanssaan on pelattu lentopalloturnauksia. Muutama vankilan asukas on myös kertonut “lusineensa” Sörnäisten vankilassa.
Voimanostoa Sörnäisten eli Helsingin vankilassa. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/Harri Ahola 1979.
”Loikin joka päivä rapun ovelta leipäjonon läpi metroasemalle 2013–14. Nyt olen kommunisti.”
Usein mainitaan kodittomat katujen miehet, joihin liittyy monenlaisia muistoja. Vaikka kaikki kohtaamiset eivät ole olleet miellyttäviä, he ovat monelle kiinteä osa Kallion elämää.
Rakkautta Kalliossa
Rikosten lisäksi rakkaus on kukoistanut Pitkänsillan pohjoispuolella. Kartalle on kirjattu lukuisia ensisuudelmia, ensirakkauksia ja ensimmäisiä yhteisiä koteja.
”Täällä tapasin ensirakkauteni, joka loppujen lopulta oli kamalin ihminen ikinä.”
Vapputanssit Alppilavalla. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/Väinö Kannisto 1955.
Kalliolaiset ovat vaihtaneet kohtalokkaita katseita töiden lomassa, baari-iltojen humussa ja pussikaljoilla Josafatin kallioilla tai Tokoinrannassa. Kaikki tarinoiden rakkaustarinat eivät pääty onnellisesti, mutta muistot ovat jättäneet jälkensä. Osa kertomuksista on kuin elokuvakohtauksia, kuten sateessa vaihdettu suudelma tuntemattoman kanssa.
”Wallininkuja 2, 1998. Kiipesimme kaksin katoille luvattomille, suutelimme ja katsoimme auringonlaskua, kunnes poliisi haki meidät pois.”
Jätä oma jälkesi
Muistojaan voi merkitä kartalle Rikoksen ja rakkauden kaduilla -näyttelyn loppuun asti. Omien kokemusten avaamisen lisäksi muiden kävijöiden jättämien tarinoiden lukeminen on kutkuttavaa ja koskettavaa, vaikka kaikki paikat eivät olisikaan tuttuja. Totuus Kalliosta löytynee näet jostain valkokankaan hohteen ja ajan kultaamien muistojen välistä.
Synnyin syksyllä 59.
Kasvoin kaduilla Kallion,
muutin pois.
Kallio ei minusta.
Q
Elina Kangosjärvi, palveluvastaava
Hakasalmen huvila
Rikoksen ja rakkauden kaduilla
Hakasalmen huvila
12.2.2023 asti ti klo 11–19, ke–su klo 11–17
12/10 €, Museokortilla ja alle 18-vuotiaille vapaa pääsy.
Hakaniemi, yönäkymä Siltasaarenkadulta. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/Unto Laitila 1969.
