hkm-logo
Suomeksi
In English
På svenska
По-русски
Media
Kauppa
Aukioloajat ja yhteystiedot
  
  • Kävijälle
    • Aukioloajat ja yhteystiedot
    • Saapuminen ja esteettömyys
    • Museokauppa
    • Syö & juo Torikortteleissa
    • Kouluille ja päiväkodeille
    • Varaa opastus
    • Tilanvuokraus
    • Helsingin kaupunginmuseo
      Senaatintorin kulmalla
  • Näyttelyt
    • Näyttelyt
    • Tiloissa
    • Krunikan kortteleissa -valokuvanäyttely
    • Helsingin valitut palat
    • Aikakone
    • Lasten kaupunki
  • Tapahtumat
    • Tapahtumat
    • Kävelykierrokset
  • Kuvia, esineitä, Helsinkiä
    • Kokoelmat
    • Kuvaselaamo
    • Nykydokumentointi
    • Rakennukset ja ympäristö
    • Adoptoi monumentti
    • Työn alla -blogi
    • Kirjoja ja äänilevyjä
    • Kysy museolta
    • Verkkoaineistot
    • Muistojen matkalaukku
  • Tietoa museosta
    • Helsingin kaupunginmuseo
    • Signe Brander
    • Museomme muualla
    • Keski-Uudenmaan alueellinen vastuumuseo
    • Uutiskirje
    • Asiakaspaneeli
    • Vapaaehtoistyö
    • Museon ystävät
    • Ajankohtaista
  • Helsinkikuvia.fi
  • Kaupunginmuseo 360°
  • Suomeksi
  • In English
  • På svenska
  • По-русски

Mukulaa, nupukiveä ja asfalttia

Työn alla -blogi
asfaltti, kadut, katupäällysteet, kulttuuriympäristö, mukulakivi, nupukivi, Sofiankatu

Kun Helsingistä tuli Suomen pääkaupunki vuonna 1812, se oli vielä pieni puukaupunki, jonka kadut olivat pitkälti päällystämättömiä. Vuoden 1808 palon jälkeen aloitettu jälleenrakentaminen ja pääkaupungiksi tulo loivat pikkuhiljaa hallinto- ja edustuskaupungin, jossa katujen kuntoon ja valaisemiseen ryhdyttiin kiinnittämään erityistä huomiota.

Helsingin kaupunkikuva kohenikin huomattavasti 1850-luvulta lähtien, kun katuja ryhdyttiin kiveämään ja kaasuvalot tulivat käyttöön. Katujen ja jalkakäytävän kunnossapito kuului pitkään tontinomistajille tiettyyn etäisyyteen tontinrajasta.

Helsingin vanhin katupäällyste oli kenttä- eli mukulakivi. Päällystetyistä kaduista suurin osa oli mukulakiveä 1700-luvun lopulta 1890-luvun alkuun. Pyöreitä mukulakiviä käytettiin katujen keskiosassa, jossa liikuttiin hevosajoneuvoin.

Kävelijät kulkivat viimeistään 1840-luvulta lähtien jalkakäytävillä. Varhaisimmista päällystysmateriaaleista ei ole tarkkaa tietoa, mutta ilmeisesti niillä ei käytetty mukulakiviä, koska kulku olisi ollut epätasaista.

Kiveämistöitä Rautatientorilla. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo / Kari Hakli 1969.

Kiveämistöitä Rautatientorilla vuonna 1969. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo / Kari Hakli.

 

Jalkakäytävien päällystämiseen alettiin käyttää 1870-luvulla yhä enenevässä määrin suuria kivilaattoja, jotka oli tehty graniitista. Graniittilaatta ei ollut koko jalkakäytävän levyinen, vaan se sijaitsi joko keskellä jalkakäytävää, jolloin jalkakäytävän reuna pyöristettiin pienillä mukulakivillä, tai ajoradan reunassa.

1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa asfaltilla päällystetty ja graniittisella reunakivellä rajattu jalkakäytävä ja nupukivillä päällystetty katu alkoivat muodostua tyypilliseksi yhdistelmäksi Helsingissä.

Nupukivi tuli katujen päällysteeksi ja syrjäytti vähitellen mukulakivet, kun muualla Euroopassa yleistyneen katupäällysteen käyttö tuli tutummaksi Helsingissäkin. Nupukiven käytöllä pyrittiin parantamaan katujen käyttömukavuutta, vähentämään liikenteen melua ja helpottamaan katujen puhtaanapitoa.

Nupukivillä muodostui tasaisempi ja tiiviimpi katupinta kuin mukulakivillä, sillä nupukivet olivat neliskanttisia ja suhteellisen samankokoisia. Ensimmäiset nupukiveystyöt tehtiin Unioninkadulla ja Pohjoisesplanadilla 1890-luvulla. Nupukivien asentaminen oli kuitenkin kallista, eivätkä ne yleistyneet katujen pinnoitteena kovin nopeasti. Vuonna 1920 oli vain vajaa viidennes kaduista päällystetty nupukivin.

Sofiankadulla voi kokea erilaisia katupäällysteitä mukulakivestä asfalttiin. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo

Sofiankadulla voi kokea erilaisia katupäällysteitä mukulakivestä asfalttiin. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo

 

Asfaltti syrjäytti lopullisesti erilaiset kivipinnat 1920-luvun lopulla ja 1930-luvulla, lähinnä autoliikenteen vaatimusten vuoksi. Katupintojen tasaisuudelta vaadittiin enemmän kuin hevosliikenteen aikaan.  Asfalttia käytettiin ensin vain jalkakäytävien päällystämiseen, ja vasta 1920-luvulla ajoväylien päällystämiseen, kun asfaltti saatiin tarpeeksi kestäväksi.

Helsingin vanhimmissa kortteleissa sijaitseva Sofiankatu on päällystetty menneisyyden Helsingin tyyliin. Kadulla ovat edelleen koettavissa kaikki tekstissä mainitut katupäällysteet mukulakivistä asfalttiin.

Ylin kuva: “Mukulakiveä ja nupukiveä rinnakkain Erottajan aukiolla 1920-luvulla. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo”

Johanna Björkman
tutkija

Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on LinkedIn
Linkedin
Kirjoitettu: 11.11.2015
Pääkaupunkiseudun koronakoordinaatioryhmä linjasi rajoitusten ja suositusten jatkamisesta alueellaan
Uutiset
Helsingin kaupunginmuseo kerää tarinoita Talsinki/Hellinn–näyttelyyn
Uutiset
Video | Omaehtoisia musiikin paikkoja Helsingissä: Vuoritalo
Uutiset
Kalasataman Konttiaukio, omaehtoisen kaupunkikulttuurin saareke Helsingin Sompasaaressa
Työn alla -blogi
Eliel Saarinen’s railway station as setting for New Eliel competition
Työn alla -blogi

Helsingin kaupunginmuseo

Aleksanterinkatu 16
09 310 36630
kaupunginmuseo@hel.fi

Avoinna

Museo on suljettu toistaiseksi.

Poikkeukselliset aukioloajat

Postiosoite

Helsingin kaupunginmuseo
PL 17401
00099 HELSINGIN KAUPUNKI

Muut yhteystiedot

Aina vapaa pääsy
Työn alla -blogiKysy museoltaHelsinkikuvia.fiTietoa museostaMediaPäätöksentekoPalaute ja kysymyksetSivuston käyttöehdot

Seuraa meitä

Facebook Twitter Instagram Tilaa uutiskirje
Aina vapaa pääsy