Opaskirja vie lähiömetsien unohdetuille linnoitteille
Helsinkiä ympäröi valtava ensimmäisen maailmansodan aikainen linnoitusketju, jonka jykeviin jäänteisiin voi nyt tutustua helposti paikan päällä uuden opaskirjan avulla. Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunginmuseot ovat yhteistyössä julkaisseet tutkija John Lagerstedtin laatiman Viaporin maarintama -teoksen, johon on valikoitu 24 monille tuntematonta, jännittävää ja vaikuttavaa retkikohdetta: mutkittelevia taisteluhautoja, sammaloituneita konekivääripesäkkeitä ja kallioon louhittuja luolia. Syksyllä kasvillisuuden kuihtuessa linnoitteille on mukava retkeillä.
Helsinki tempautui maailmansodan pyörteisiin sata vuotta sitten. Suomi kuului tuolloin Venäjään, jolle Saksa julisti sodan elokuun alussa 1914. Kaupungissa syntyi paniikki. Saksalaisten otaksuttiin hyökkäävän välittömästi myös Suomeen, joka oli tärkeä puskurialue Pietarin puolustuksessa. Helsinkiläisiä pakeni maaseudun turvaan. Elintarvikkeita hamstrattiin ja taivaalle tähyiltiin pelokkaina saksalaisten ilmalaivojen pommituksia odottaen. Herttoniemen ja Ruskeasuon mäenrinteiltä alkoi kuulua lapioiden rasahtelua – pääkaupunkia linnoitettiin.
Saksalaisten hyökkäystä ei kuulunut. Olot rauhoittuivat mutta valmiutta kasvatettiin. Viaporin linnoitusta laajennettiin ja sen suojiin sijoitettiin Venäjän Itämeren-laivaston päävoimat. Sotasataman suojaksi rakennettiin ulkosaaristoon asemat moderneille rannikkotykeille ja merialueet miinoitettiin. Maan puolelta tapahtuvan hyökkäyksen varalta rakennettiin Helsingin ympärille, kymmenen kilometrin säteelle sotasatamasta Viaporin linnoituksen maarintama: kolme peräkkäistä linnoitusvyöhykettä, joiden varustuksia sijaitsee nykyään myös Espoossa ja Vantaalla. Pääkaupunkiseudun lisäksi linnoitettiin koko Etelä-Suomi Pohjois-Karjalaa myöten.
Helsinki koki monia mullistuksia ensimmäisen maailmansodan aikana. Kaupunkiin virtasi tuhansia miehiä ja naisia hyväpalkkaisiin linnoitustöihin. Nähtiinpä Sipoon ja Espoon metsätyömailla jopa Kiinasta asti tuotuja työmiehiä, joiden puolen vuoden oleskelua maassamme muistellaan vieläkin useissa tarinoissa. Vallankumousten myötä venäläistä sotaväkeä alettiin kotiuttaa, ja saksalaisten viimein hyökätessä Helsinkiin sisällissodan aikana keväällä 1918 taisteluhaudoissa oli linnoitusta puolustamassa enää kirjava joukko suomalaisia punakaartilaisia.
Sotamuistoja kasvavan kaupungin keskellä
Maailmansotien kauhut ovat jo kaukaista menneisyyttä, mutta lähiömetsiköihin, puistoihin, talojen pihamaille ja saaristoon on jäänyt jälkiä myrskyisistä ajoista. Vuosina 1914–18 rakennettuja linnoitteita on maastossa vielä hämmästyttävä määrä, vaikka paljon on tuhoutunut kaupungin kasvaessa. Nykyisin ensimmäisen maailmansodan aikaiset linnoitteet on rauhoitettu muinaismuistolain nojalla. Niitä ei saa hävittää, muokata tai edes hoitaa ilman viranomaisten lupaa. Helsingissä linnoitteista vastaa kaupunginmuseo. Valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriperinnön säilyttäminen jälkipolville on haastavaa, kun pääkaupunki tehostaa rakentamista.
Viaporin ensimmäisen maailmansodan aikainen maarintaman puolustusketju sijaitsee karkeasti määritellen kaupunkia ympäröivän Kehä I:n liepeillä. Se alkaa idässä Vuosaaresta, jatkuu Malmin, Tuomarinkylän ja Pakilan kautta Pitäjänmäelle, ja sieltä Espoon puolelle Leppävaaraan, Tapiolaan ja lopulta Haukilahteen. Vuonna 1914 aloitettu, sisimmäksi jäänyt puolustuslinja kulkee katkonaisena ketjuna Herttoniemestä Koskelan kautta Ruskeasuolle. Lähimpänä kaupungin keskustaa ovat kallioon louhitut ampumatarvikevarastoina toimineet luolat, joiden nykyäänkin lukittuja panssariovia voi ihmetellä vaikkapa Meilahdessa Seurasaarentien varressa.
Saatavissa Museokaupasta, Sofiankatu 4, sekä Hakasalmen huvilasta, Mannerheimintie 13b, hintaan 25 euroa.
